Joulu meni Kirsillä ja Karilla kuten arvata saattoi; Poliisit korjasivat Karin jälleen, kun naapurit hermostuivat Kirsin ja Karin metelöintiin.
Kirsi koitti kolme tuntia Karia nukkumaan yöllä, mutta ei. Kari ei tajunnut maailman menosta hölkäsen pöläystä. Oli vain menossa tupoakalle, mutta purut olivat hukassa, käärepaperit olivat hukassa. ja kun Kirsi Karille näitä ojenteli, ei kelvannut. Lopulta Kirsi ilmoitti, että Karilla on vaihtoehdot lähteä nukkumaan, tai ovesta ulos.
Tämä ei kuitenkaan tehonnut, joten Kirsi nakkasi Karin tavarat rappukäytävään, kun ensin oltiin tapeltu, ja rumia sanoja heitelty puolin jos toisin.
Sitten saapuivat poliisit. Ilmoittivat, jotta koko rappu soitellu heitä paikalle, kun Kirsi oli huutanut apua. Ilmoittivat, ettei Kari jäisi Kirsin kanssa samaan osoitteeseen, vaan heillä on siihen oma paikkansa.
Seuraavana aamuna Kari soitteli baarista, kun oli putkasta päässyt
-"Oletko nyt tyytyväinen?!" Oli Kirsin vika, kun hän joutui putkaan. Siksi että Kirsi oli apua huutanut. Samaan syssyyn ilmoitettiin, että hän ilmestyy takaisin suihkuun ja nukkumaan. Lähtee sitten kotiinsa. Vaan kuinkas kävikään? Ei, eihän Kari kotiin mennyt, "kun on niin huono olo", en viitsisi ottaa häätöä kämpästä".
Huh huh! Ja että Kirsinkö pitäisi? Vain sen takia, että Kari oli olemassa, eikä suostunut kotiinsa lähteä. Johan naapurit kyllästyisivät jatkuvaan meteliin, riitelyyn, paukkeeseen. Vaan mitäpä se Karia painaisi?
Monta iltaa sitten keskustelua, kuinka Kirsi ei panosta suhteeseen. Ja vaikka Kirsi ilmoitti, ettei jaksa enää, eikä ole varma rakastaako edes Karia, sopi Kari treffit tälle päivälle Kirsin kanssa aöe-ostoksille. Toisin sanoen Karin ale-ostoksille. Ja toki myös tuolla nimellä juomapaikka löytyisi?
Karin piti soittaa kun herää, koska on valmis lähtemään. Vaan eipä kuulu mitään. Kirsi siivoili koko aamupäivän, ja alkoi syömään. Kai sitä on soiteltava kohta, hän mietti. Vai olisikohan voinut käydä flaksi, jos vaikka olisi sattunut jotain jännittävää..
Joulun saldo; Kirsin silmä mustana, huulessa rupi, erinäisiä mustelmia käsivarressa, Kirsin tv hajalla(onneksi jotenkuten toimintakunnossa kuitenkin vielä). Karilla jälki silmäkulman vieressä, iho auki. Karin lahjataulu pirstaleina(heitteli sitä, joten Kirsi antoi lisää pökköä pesään ja repi sen loppuun), sekä paita ja korsetti riekaleina. Hyvää Joulua. Kyllä viina lisää perhe-elämän iloja..?!
Kirsin tulevaisuus löytyy tuopin äärestä, jos ei Karista eroon pääse? Seura tekee kaltaisekseen?

VUODENVAIHDE

ENSIMMÄINENicon_question päivä Karilla, juomatta. Vetohan lähti tietenkin "tipaton tammikuu"-teemalla, mutta eihän Kari toipunut Uuden vuoden juhlinnasta ensimmäiseen päivään mennessä.
Kari lähti -vihdoin ja viimein kotiinsa-, ja jopa oma- aloitteisesti. Tosin, Kirsi oli jo häntä sinne patistanut monta päivää. Ja johan Kari sitten kotia päästyään soittikin, mitä Kirsi oli niinä muutamana tuntina tehnyt, kun hän lähti. Ja mitä aikoi tehdä, ja menisikö Kirsi jo huomenna häntä katsomaan. Voi luoja, kirsi mietti. Karin mielestä pitäisi olla jatkuvasti siellä, tai hänen täällä. Ei hetken rauhaa. "Me kun ollaan parisuhteessa, niin nyt kuvittelen silloin, että sitä vietettäisiin aikaa yhdessä"..Joopa, kuvittelis vaan. Ei se sitä tarkoita, että nääntymiseen asti tarvii jatkuvasti toisissaan ravata. Kirsillä on muitakin ihmisiä olemassa kuin Kari. Tärkeämpiä. Huomattavasti.Ja näkisi heitä 1000x mieluummin kuin Karia- Ystävien seurassa ei tarvinnut miettiä, mitä voi kertoa tai sanoa. Tai pelätä, että puhelin soi tai tulee vieti, joka on sitten raportoitava tarkkaan, ja perusteltava kenties MIKSI joku henkilö tällaisen viestin laittoi Kirsille. Tai MITÄ hän viestillään tarkoitti. Tai MIKSI viesti oli osoitettu vain Kirsille, eikä esimerkiksi myös Karille.
Tänään Kirsi pääsi pihalle, lenkille ystävänsä Katan kanssa, pitkästä aikaa. Loppui päänsärky. Mutta Karin kysyessä "yksinkö sä siel lenkillä kävit?" (Hyvin tyypillinen kysymys Karilta:Kenen kanssa olit lenkillä/kaupassa/missä vain. Ja kun nimen mainitsi, seurasi syyttelevä kysymys perään "Et sitten minua pyytänyt?!"), Kirsi vastasi jostain syystä innokkaasti, että "Niin!".
Pelko. Se se on vahva tila. Siitä ei noin vain yli pääse. Vahva viha auttaa asiassa. Ainakin hetken. Kirsillä on; mörkö nimeltä Pelko. Pelko nimeltä Kari.

 
Karin oltua kotona jo eilisestä lähtien, olisi Kirsin pitänyt jo mennä käymään. Kun Kirsi ilmoitti, josko sitten huomenna (Karilla olisi joka tapauksessa to ja pe vapaata..), Kari loukkaantui.
Hetken päästä Kari olikin jo samaa mieltä, kun Kirsi alistuneena puki päälleen ja ilmoitti olevansa valmis lähtemään. Sovittiin soiteltavaksi illemmalla ja kolmannen kerran sitten ennen nukkumaan menoa. Taas. Kirsin puhelin piippaili akun loppumista, mutta kun oli kylmä, ei hän halunnut nousta lämpimän torkkupeiton alta etsimään laturia.
Kun Kirsi sitten 40 minuutin kuluttua akun loppumisesta sai puhelimen lataukseen, olikin Kari jo laittanut viestin. Hädin tuskin Kirsi kerkesi sen lukea loppuun, kun Kari soitti.
"Miksi sinulla on puhelin kiinni?!"
-" Koska akku loppui, enkä jaksanut heti nousta sitä laittamaan laturiin."
-" Vai onko joku siellä käymässä, ettei voi vastata?" Kari intti.
- "No ei ole! Että sä olet sairas. Pitääkö mun olla koko ajan tavoitettavissa, luuri kourassa JOS sä vaikka satut soittaan?"
- "Mut laitoin sulle viestin, ja ihmettelin kun ei välitystietoja tullutkaan. Ajattelin, että jomman kumman puhelimessa on vikaa. Ja ihmettelin kun sulla on kiinni, että miksi."
-" No ei ole vikaa. Akku vain loppu. Ei muuta" Kirsi huokaisi.
-" Ihmettelen vaan. Etpäs mulle sanonu mitään, kun soitin, että se piippailee."
-" no joo, en sanonu. En" Kirsi vastasi, ja painoi muistiin Karin säännön numero 1002icon_question; muista ilmoittaa akun loppuminen Karille.(Voi helvetti)
-" Pyydä anteeksi!" Kari tiuskaisi.
- "Siis mitä? Ai mä? Mitä mun pitäs anteeks pyytää? Ai sitä, että akku loppui, enkä heti laittanut latinkiin?!"
- "Sitä, että sait mut luulemaan, et jotain on tekeillä!"
-" No voi jumalauta! En varmaan tollasta pyydä anteeks. En ole sitä tahallaan tehnyt, se on sun mielentuote. Pyydä ite anteeks, että tollasta epäilet!"
- "Mäkin alan tekee tollein, että laitan puhelimen pois päältä, ni kyllä itekin ihmettelisit."
-" Hei, no teepä niin. Väitätkö, ettet ole useastikin jättänyt vastaamatta. Ja ilman selityksiä sitten soittanut myöhemmin? Tai ollut varattu, ja soitellut sitten?" Kirsi tuimistui. Kirsi oli velvollinen kertomaan, kenen kanssa oli puhunut, ja mitä asiaa oli ollut, jos sattui olemaan varattu, kun HÄN soitti Kirsille.
- "No ei sitten! Heippa." Tuut, tuut, tuut..Tyhjä linja jäi soimaan Kirsin korvaan.
Selvä. "Näin ne selvät päivät sitten alkaa, herra perseeseen ammuttu." Kirsi mietiskeli. Onko se sitten yhtään helpompaa, selvänä vai ei? Aina yhtä hankala. Luulosairas, omistushaluinen. Olihan tuo jo -oletettavasti- toinen selvä päivä puoleen vuoteen Karin elämässä
 
Karilla tuli 7.päivä ilman ryyppyä täyteen..Kirsi odotti maailman kireintä tunnelmaa, mutta yllätys- Kari ei ollut sen kireämpi kuin normaalistikaan. Laittoi kyllä Kirsin ostamaan itselleen särkylääkkeitä, sillä syyllä, että Kirsihän voi joskus tarvita, ja on ikävää, ettei niitä sitten ole.
Karilla on edelleen omat säännöt Kirsin asunnossa(kin); Lemmikit eivät ole tervetulleita makuuhuoneeseen yöllä. Ne ruokitaan tasan 10ltä aamulla, ellei Kari toisin päätä. Jos ne eivät uskalla Karin paikalla ollessa tulla syömään, eivät sitten syö. Eteisen komeroon ei ole asiaa, vaikkei Karilla siellä mitään olekaan. "Ei ole niiden paikka". Lemmikkien täytyy ehdottomasti olla hiljaa. Kari ei siedä heidän ääntään. Nukkumaan meno tapahtuu, kun häntä väsyttää; Kirsi saa kyllä aikaisemmin mennä petiin, muttei valvoa myöhempään kuin Kari. Kirsin opiskelut ovat toisarvoisia- shoppailemaan lähdetään, kun Kari haluaa, Kirsi voi opiskella sitten sen jälkeen, kun hän katsoo televisiosta jotain moottoriurheilua. Mutta koska Kirsin opiskeluvideoiden ääni häiritsee Karin tv:n katselua, olisi parempi, että Kirsi pitäisi kuulokkeita päässään.
Alku tämäkin, mutta jatkoa seuraa? Kirsi arveli tämän olevan taas edellisen toistoa. Ensin harrastaminen vedetään niin "ammattimaiseksi", ettei se enää ole kivaa, ja kun se sitten loppuu kertakaikkisen kyllästymisen vuoksi, voikin aloittaa taas ottamaan pikkuhiljaa? Pessimististin ajattelutapa, mutta realistinen. Valitettavasti. Jokuhan se tulee juomisen tilalle