Olen henkisesti aivan loppu, haluaisin mielisairaalaan, jossa saisi olla rauhassa.
Toukokuussa Kari jäi mt-syistä (lue: juomisen vuoksi?) sairaslomalle. On sitä edelleen. On vielä 4 viikkoa(jossa osa jo lomia töistä..Sairasloma kesti puolitoista kuukautta).
Ensimmäisenä hän kännäsi, minun ollessa töissä. Menin häntä terassille moikkaamaan, ja mitäpä sainkaan taas kuulla? Hän oli kourinut tisseistä 20 vuotta vanhempaa naista. Muutama ihminen asian todisti, kun Kari intti vastaan. Tosn ko.naisen ystävä ilmoitti ettei kohde ollut suinkaan pelissä ihan viaton, vaan täysin rinnoin(:D ) mukana. Kun sitten lähdin asioille, Kari suuttui, kun en suutuspäissäni ilmoittanut lähdöstä. Kostoksiicon_question hän sitten vietti iltaa tuon vanhemman naisen seurassa. Sängyssä. Samassa huushollissa juhlineet asian sitten minulle kertoivat. Ja edelleen tänä päivänä Kari keltää asian. VAIKKA olen tuon sänkyseurankin kanssa asiaa puinut. En niin ystävällisesti. Olin raivona. Teki mieli tappaa. Molemmat! Miten Kari voi tehdä noin!?! Se oli kuulema kosto "kun sinä minua petit". Ja tuossa oli kyse ajasta vuonna 2008, kun vasta tapasimme, enkä edes tiennyt missä mennään koska Karilla oli 3 muuta naista samaan aikaan. En ole ollut tietoinen seurustelusta. Mutta näin hän minulle kovasti väittää. Vaikka löin hänelle päiväkirjan kouraan, jossa päiväys seuraavalta vuodelta jossa kerron kuinka en tiennyt vastatako että olen hänen ystävä vai tyttöystävä, kun minulta sitä kysyttiin.
Unohdin tämän tapauksen(siis tuon Karin seksiseikkailut) kun Kari vannotti katuvansa, ja oppineensa. Kunnes. Hän ilmoitti lähtevänsä syömään paikalliseen, palaavansa 22 mennessä takaisin. Vaan eipä kuulunut. Suutuin ja raivosin. Laitoin sitten 00.00 viestin, että jos ei vastaa, tai ala ilmaantumaan kotiin jää ylihuominen etelän reissu väliin. Ei ilmestynyt. Ei vastannut.
Herra saapui tällä kertaa 7.30 aamulla "jonkun miehen kämpiltä, missä oli pari muijaa". Tällä kertaa oli erään naisen puhelin numerokin poimittu, myöhempiä tapaamisia varten? "Mitään ei tapahtunut", niinkuin edellisellä kerrallakin. Tietoa minulla ei ko. asiasta ole. Reissu jäi tekemättä, ja se oli ja on minun syy edelleen. Sinne meni lennot ja hotellit. Ja kesäloman odotetuin hetki.
Ja tänään..Odotin paikallisessa 3 tuntia (vain yhdellä, stten lähetään), josko pääsisi kotiin. Kuten eilenkn. Kun sitten ilmoitin, etten odota enää hetkeäkään, saa jäädä hänen liru tuopin pohjalle, ihan sama..Niin mikä oli vastaus?
- "Haista *ittu sitten! Painu sitten *ittuun!"
Niinhän sitten tein. Tulin kotiin, itkin ja istuin tähän. Lähes ainoa, missä voin tätä pa*kaa purkaa. Miten ihmeessä tähän olen joutunut?

Olin luvannut Karin vuoksi perjantaina lähteä mökille jotta "Kari jaksaa olla" kun ei "pää kestä kaupungissa oloa". Luvannut jopa käydä sieltä parina päivänä töissä, että hän saisi levätä. VAIKKA matkani töihin tuplaantuisikin, ja joutuisin heräämään 4ltä. Ja tiistai-iltana minun pitäisi siivota ja kerätä kamppeet jotta kerkeäisin keskiviikkona töistä ajamaan mökille keräämään Karin kyytiin ja takaisin, jotta kerkeän palaveriin vielä illaksi. Vaan mitäpä anoppi tähän.."Voisitte mennä sinne mökille jo aikasemmin".
WTF?! Eli taasen se on minun tehtäväni yrittää paimentaa Karia, vaikka oman jaksamisen ja mielenterveyden kustannuksella? Anoppi itse asuu vajaa 20km päässä meistä. Van ei heru sieltä apua. Paljon viisaita sanoja; mitä MINUN tulisi tehdä/sanoa. Eikö jumalau.. voi itse auttaa mitenkään, eikö? Tai Vai eikö se ole Karin vastuulla, ei minun? Karin mummo on koittanut, parhaansa mukaan. Mutta ongelma piilee siinä, ettei mummolle saa kertoa. Kuten en saa kertoa siskolle, ei isäpuolelle. Tai päinvastasissa tapauksissa anopille ei saa kertoa.'
Miksi KAIKKI lakaistaa maton alle piiloon? Miksi? Silläkö ratkeaa kaikki, että koko suku salaa toisiltaan kaikki ongelmat? Ei *ittu. 
Ja entä kun minulla on paha olla? Kun yritän kertoa sitä Karille hän tyrmää puheet heti. Ja huutamalla "parantaa" oloani entisestään.
-" jos ei tuo asenne ala kohta muuttumaan, saat sitä ja saat tätä..!" What a wonderfull life.