Kari ilmoitti Kirsille, että oli ilmoittautunut työpaikan pikkujouluihin. Selvä..Vasta kuukausia myöhemmin Kari "tajusi" että pikkujouluristeily kestikin pari päivää. Kirsi kertoi Karille, että koittaisi saada myös paikan oman osastonsa pikkujouluihin, jotka osuivat samalle viikonlopulle.
-"Mitä? Ai ajattelit mennä? Nyt kun voisi vaan sinuun luottaa!" Kari ärhenteli.
-" No voi jumalauta, etkö sinä ole lähdössä risteilemään itse silloin?? Minä menen lähettyville, ja yöllä kotiin." Kirsi huusi. Mutta ei, Karin mielestä kun Kirsi on pettänyt häntä, niin asia silloin on näin. huudon kanssa asiasta "keskusteltiin". Kirsi ilmoittautui sitten kuitenkin viikkoa myöhemmin lähtevänsä pikkujoulurientoihin, muttei ole vielä uskaltanut asiasta Karille sanoa.
Kari on ollut työmatkalla viikon. Soitti, ja sanoi kerkeävänsä perjantaina kotiin sopivasti, jotta kerkeää työpaikan ryhmän illan viettoon. Hmmm..Ja Kirsi kun viimeksi työviikon jälkeen ajatteli käydä moikkaamassa ystäväänsä, Kari suuttui kun yhteistä aikaa ei ole tarpeeksi.
"-Kyllä minä ehkäpä käyn keskustassa baarissa silloin, tulen sitten kotiin yöksi."
Taas oli Kirsin olo paskamainen- Hän itse ei ollut saanut lupaa käydä kenenkään kanssa keskustan baareissa yli kolmeen vuoteen. Tosin lupaa ei tullut myöskään paikalliseen. Ei yksin, eikä ystävän kanssa. Tosin Karin seurassa se oli mahdollista. Sillonkin piti pidättää hengitystä, ja varoa puhumasta kenellekään "liian tuttavallisesti".
Voi v----.
Ja arvatkaas, halusiko Kirsi, että Kari ilmestyisi vielä aamuyöstä kännissä riehumaan. Saatika sitten katsella seuraavana päivänä, kun Kari kiukuttelisi väsymystään. "on ollut raskas työviikko"-metodilla?? Aja sinne, aja tänne, tuo sitä, vie tätä..Kunpa Kari vain joku päivä ei ilmestyisikään. Ei vastaisi enää puhelimeen. Kunpa vain..Häviäisi Kirsin elämästä. Voisi vierähtää kyynel, jos toinenkin. Onnesta. Parempaa huomista, sekin päivä aivan varmasti tulisi. Mieluiten pian.