*askaako tässä..Miksi olenkin kirjoitellut ulkopuolisen silmin tätä?? Siksi että pelkään ja se vainoharhaisuus on perusteltua, sekä aiheellista. Minä olen tuon "Karin" tyttöystävä, ja silläpä nämä kaikki tarinat niin hyvin tiedän.. No joo. Haluatteko kuulla viime hetken muistiin tallentuneet tapahtumat? Ihan sama;kiinnostaa se ketään tai ei, tämä on minulle enää ainoa paikka purkaa, koska käsin kirjoitettu perinteinen päiväkirja on jo "raiskattu" Karin toimesta. Hän sen "vahingossa" vaatekaapistani vaatteiden alta löysi. Mitä lie etsinyt???
Joka tapauksessa..Hän rauhoittui, kun esitin kovin kiinnostunutta etsimään yhteistä kotia hänen kanssaan. Ajatus tuntuu kauhealta, enkä todella ole tuosta innostunut...
Eräänä aamuna sain hillittömän raivon päälleni. Hän oli käynyt nimi nimeltä läpi puhelimeni, verrannut siellä olevia ihmisiä FB-statukseni kaverijoukkoon. Ei auttanut asiaa, kun kerroin ketkä ovat työkavereita, ketkä lapsuuden ystäviä yms. Häne ei voi kuvitellakaan, että ennen häntä minulla oli laaja joukko ystäviä ja tuttavia, joista todella pidin, mutten iinä mielessä, että olisin ollut ihastunut tai rakastunut. Tämä ei ole hänen ajatuksissaa mahdollista minun kohdallani. Jouduin sitten poistamaan esimerkkinä eksäni..Jonka kanssa en ole ollut vuosiin yhteydessä. Karin vuoksi. Välini eksään olivat korrektit eron jälkeen, auttelimme sillon sun tällön esim. kyytiasioissa. Ei sen kummempaa. Mitään kaipuuta en tuntenut, eikä hänkään minua kohtaan.
Mutta eihän se riittänyt Karille.
Koska näin kävi, tein muutama kuukausi sen jälkeen saman Karille. Kävin hänen puhelimen läpi. Lapsellista, mutta alan olemaan kyllästynyt jatkuviin syytöksiin ja halusin tehdä siitä lopun. Karilta sitten löytyikin salaiset viestittelyt hänen exänsä kanssa, ja kun tämän hänelle sanoin(kaunisteltua.Huusin oikeasti.), hän tyynesti ilmoitti, että oli tuolloin viestittelyaikaan ollut *ittuuntunut minuun. Se on syy hänelle toimia niin. Mutta huom.tämä sääntö on poikkeus vain hänellä. Minun ei pidä toimia noin, tai tunnen sen luissa ja ytimissä. Ja pitkään.
Meni viikko ko.tapauksesta, ja Kari ilmoitti haluavansa naimisiin kanssani, heti vuoden lopulla. What a *uck?? Luulin että asia oli jo loppuunkäsitelty, kun jo noin 3kk aiemmin asiasta riideltiin. Silloin hän "ymmärsi", miksi en halunnut naimisiin. Nyt hän ilmoitti asian ihka uutena.
Kun sitten menin sanomaan, että mitäs ko.tapahtuma muuttaa suhdetta mihinkään.. Se oli virhe! Taas tuli huomautettavaa..Minulla on oltava sama sukunimi, että kaikki tietävät, että olen hänen. Karia kuulema *ituttaa, kun "kaikki" kyselevät, millos mennään naimisiin. Aikas paksua. Toisten takia onkin hyvä syy?
Sanoin sitten, etten luota häneen, että eikö hän juuri ole flirttaillut eksänsä (eikä ko.henkilö nyt ole sitten ainoa, vaan hän on kyllä ilmoitellut milloin ihastuneensa ja kehenkin. Muttei kuitenkaan jätä minua rauhaan. palvelija täytyy olla.) kanssa ja että kannattaisiko miettiä etukäteen mitä haluaa. Hän otti vallan järkyttyneenä kysymyksen vastaan. Tottakai hän tietää.
Avioehtoasiaa hän ei ole tutkinut, vaikka tarkkaakin tarkempi on omista pennosistaan, joten luulenpa tässä olevan pidemmän tähtäimen suunnitelman mielessä?