Se miksi tänne tai jonnekin olen vuosia näitä kirjoitellut,on lohdutukseksi niille, jotka narsisti on jättänyt (koska näinhän se yleensä menee), ettei aika pääse kultaamaan muistoja. Ettette vaan alkaisi surra hänen perään.Ymmärtäisitte mitä olette voittaneet;Elämän!

Ja niille, jotka eivät ymmärrä, mitä toiselle tapahtuu, miksi ei pysty jättämään toista, vaikka..Tai miksi puoliso vaikuttaa niiiin *itun ihanalta, ja toinen ei muka vain "ymmärrä" tai..Vaikea kuitenkin kuvailla toisen käyttäytymistä ja sitä uhkaa ja kiristystä, alistamista, millä itsetunto, rohkeus ja elämän ilo viedään. Mutta koitan. Minäkin koitan olla ja esittää, kuinka kaikki on hyvin, vaikka mielnterveys reistaa jo..Kuten olen sanonut;Kun ihminen ajetaan nurkkaan, on kaksi keinoa;puolustautua tai alistua. Ja näin olen elänyt jo vuosia, tuon narsistini kanssa.

  Minulla itselläni on todella runsaasta ystäväpiiristä jäljellä enää 3 joiden kanssa olen yhteydessä. Ja heistäkin vain yksi tietää, miksi tilanne on tämä, koska oli itse samassa tilanteessa. Kaksi muuta on todellisia ystäviä, jotka sinnikkäästi koittavat tajuta, mut eivät voi ikinä kuitenkaan ymmärtää. Mutta arvostan. On myös kolme muuta ihmistä, jotka olleet samassa rilanteessa, mutten saa heihin enää pitää yhteyttä.

  Ja nyt kysytte, mikä nuo narsistisen ihmisen kanssa olleet ovat pelastaneet tilanteelta..Kaikilla heillä on lapsi narsistin kanssa. Se "turva", koska täytyyhän narsistin näyttää ulospäin hyvää isää/äiitiä. Sekö se on minunkin pelastus? Juu-u, todennäköistä, mutta mieheni ei minua saa raskaaksi tekemälläkään, olisiko juominen tähän syynä? Koko yhdessäolon aikana 4kuukautta on ennätys, juomatta. En edes toivo lasta;olen jo siihen liian iäkäs, sekä pelkään mieheni suhtautumista lasta kohtaan;jättää vielä ikuiset arvet.

  Hänellä jo kuitenkin on yksi lapsi. Joka ei häntä halua nähdä, koska vierastaa ja pelkää. Ja Kari kertoo välillä, kuinka ajattelee tätä joka päivä, välillä kuinka ei ole tunteita tuota olentoa kohtaan lainkaan..Millon mitäkin;kaiketi tilanteen mukaan? En tiedä. Tiedän vain, kuinka baarissa kerrotaan kuinka fiksu ja kaunis lapsi on. Ja kuinka hän on ollut niin "armelias" kun tietää, että lapsella on hyvä isäpuoli, että voi luottavaisin mielin olla..ja blaa blaa..

Mutta, vielä tulee päivä, kun voin hymyillä! Jos en maan päällä, niin taivaassa. 

Kari, tuo elämäni Suola..

On ollut taas tänäKIN vuonna toukokuusta asti lomilla..On juhlittu jääkiekon ja jalkapallon mm-kisoja. Ja hei;ei päivääkään ilman jotain. Niin, on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja kaikki.Johon voi vedota.

  Pettämistä on ollut, tosin en enää jaksa ottaa selvää. Kari puhuu itsensä pussiin, ja kun kerron, että valehtelee, suuttuu ja ajaa pois ja alkaa kiristämään. Jaa millä?

  Lemmikkini kuolivat keväällä, joten hätä tuli, mitäs nyt, millä uhkailla..Karin onneksi ajoin kolarin. Auto lähti lunastukseen. Kun sitten koitin miettiä uutta, minkä saisin maksettua, hän tuli "apuun". Halusi minulle "kunnon auton, ettei tarvi pelätä, että jotain sattuu.."

  Teimme sitten(minä hampaita kiristellen, kun koitin sanoa, ettei ole varaa..) sopparin, että maksan uudesta autosta kolmasosan, Kari ottaa lainan 2/3, josta minä sitten maksan Karille kuukausittain puolikkaan. Eli toisin sanoen; minulla kuluista ja hinnasta 2/3, Karilla 1/3. Ja Auto Karin nimiin niin pitkäksi aikaa, että laina on maksettu.

  Sopimusta ei Kari ole "kerinnyt" tekemään, vaikka ostosta on nyt noin 4kk. Olen auton haltijana kuitenkin. Ja miksikö näin? Tarvitsen auton, jotta pääsen töihin; julkiset eivät kulje. Joko pääsen töihin, mutten sieltä pois tai päinvastoin. Kari itse ei autoa tarvitse, mutta häpeää kun ei omistanut, kun työkaverit kysyivät..Huh, huh. Heikko itsetunto..KO?

Nyt kun Kari sitten ei saa tahtoansa läpi (esim. ja lähes aina kun ei saa..), uhkailee hän viedä auton, jotten pääse töihin. Tai että soittaa poliisit, että olen varastanut sen. Tai vie avaimet ja kertoo, että minulla ei ole todisteita, että auto kuuluisi minulle..Tai käy sen yöllä viemässä, etten vain pääse töihin. Great. Oloni on todella turvallinen ja luotettava miestäni kohtaan. Käykö kateeksi? 

mainitsin tänään Karille, että saan extraa duunista, ns.tulospalkkion.
-"Aijaa, tarjoatko viinipullon siitä hyvästä? juhlitaan vähän sitä."
Lupasin tuon tehdä. Menimme kaupan jälkeen Alkon ovelle. Koska molemmilla oli ostoskassit, emme voineet mennä molemmat yhtaikaa ovesta. Aloitin:
-" Mistäs tiedän, mitä..(sinä haluaisit ottaa? Karihan on niin **tun tarkka kaikesta. On kuulema tarkka makuaisti viinin suhteen, mikä on hyvää ja mikä ei) Kari jatkoi jo matkaansa:
-"Mä meen..("ite" kuulin minä)".
"Okei", ajattelin. ihme, ettei sitten ostattanutkaan. Kummallista. Kari kävi kaksi pulloa hakemassa, tuli pihalle ja mä sitten sisään. Ostin yhden valkoviinin..Kun tulin pihalle, melkein **sin alleni kun Kari sähähti silmät loimuten:
-"Et sitten ostanutkaan."
-"Yritin sulle sanoa, että mistäs tiedän mit.."
-"Mähän SANOIN että menen itse ENSIN! *ittu kun olet tyhmä." Jos katse voisi tappaa, se sen olisi tehnyt.
..En saanut asiaani sanottua, Kari lähti marssimaan autolle, mulkoili mennessään. Autolla yritin sanoa asiaa uudestaan, että olin siis kuullut väärin. Ja että asia voidaan korjata, mutten päässyt taaskaan lausetta loppuun, kun Kari sen keskeytti huutamalla.
Ilmeisesti huutaminen vei puhekyvyn? Ei puhunut koko automatkalla sitten mitään. Jätin hänet parkkipaikalle, hän keräsi kamansa, paiskasi oven kiinni ja lähti sanomatta sanaakaan. Eli? Minun pitäisi kaiketi olla hänen luona klo 18. En ole menossa. Tod.näk hän soittaa, kysyy vihaisesti olenko tulossa ja pyytää anteeksi? Tai sitten huomenna. Niin toivon ainakin. Se, miksi hän on huutanut, siihen löytyy syy; Olin niin väsynyt(koska heräsin kello 3.00 yöllä). Itse olen sen tehnyt joka ikinen yö tällä viikolla- kiitos lemmikilleni, joka on syystä tai toisesta ollut todella rauhaton viime ajat. Kevättä rinnassa?
Jos tuo ihminen olisi ystäväni (joka hänen kaiketi pitäisi olla, ehkäpä jopa paras sellainen??), suuttuisin ja miettisin, voiko ystävä olla noin *usipää?.. Niin, en sitä kiellä, ettenkö asiaa nytkin mieti..Vaikea taas koittaa yrittää selvitellä ajatuksia. Niin, voiko ihminen tosiaan suuttua, kun pyytää toista ostamaan itselleen jotain, ostaa itse itselleen tarpeeksi ja toinen ei vain ymmärrä (tyhmä kun on) ostaa sitä lisää. Eli käytännössä asia olisi ratkaistavissa vaikkapa huomenna jo, jos se niin kovasti henkilöä vaivaa? JA! Kun kyse on viinistä. 
Lisäksi..kari osti yllätykseksi meille risteilyn pääsiäisenä. totta puhuen, en nauttinut. Mutta pakkohan se oli niin sanoa. karin mummo oli vielä sanonut puhelimessa näin:
-" On kumma jos ei ole akka tyytyväinen." Juuh..tosi tyytyväinen varmasti pitää olla, kun toinen on naama norsun*itulla, kun hain hänet risteilyaamuna kyytiin. Oli edellisenä yönä juonut aamu 3een, chattaillut ja flirttaillut erään kylän tytön kanssa. Ja kun siinä ei minulle ollut tarpeeksi sulattelemista, otti ja avasi ensimmäisen tuopposensa heti puolilta päivin, ja laivalla olikin jo siinä kunnossa, että päätin houkutella hyttiin ensimmäisen drinksun jälkeen jonka yökerhossa peräti nautimme. No joo. Tästä risteilystä mietin, mitä jään velkaa. Tulihan se selväksi; turha sitten narista joka kyydistä, tämä risteily oli sen verran hinnakas." (hytti oli astetta parempi, ja minä olen ja olin napissut, kuinka ärsyttää herraa kuskata milloin mihinkin. Tunnen välillä olevani ilmainen taksi. Varsinkin kun kuskaaminen toisin päin ei onnistu, kuten naapurin naisen kanssa. Tiedän, että auttaa aina hädässä ja koitan tehdä saman takaisin. Tosin! Kari ei ymmärrä tuota. Silloin kun hätä liittyy myös häneen itseensä, on naapurin apu tarpeen, muuten ei. Ja minulta naapurin auttaminen on ajanhukkaa).
Noo..Kun tuon extra- asian ilmoitin, tuli risteilyn hinta minullekin selväksi. 
_"Sä voitkin sit maksaa mulle matkan!" Hei haloo..Eli siis lahjoista olen aina velkaa. en halua yllätyksiä tästä lähtien. Varsinkaan kun ne eivät ole pyyteettömiä. Olin juuri ennen tuota kommenttia kertonut, kuinka saan ylimääräisiä laskuja siirrettyä eteenpäin taas noilla extroilla..Sitä kun on noin 2000-3000 tulossa, ei kaikki kerralla mutta kuitenkin. ja tämän päälle autoon (jolla hänKIN kenties aikoo edelleen jatkossa kulkea) vielä 500 remontti ja katsatus ja huolto. Ei, ei hän kuullut ollenkaan, kuinka hehkutin, että saan yhden laskun pois, ja pelivaraa kerryttää seuraavaan. Ei ei, hän kertoi kuinka voin maksaa lomamatkan. Ja hänenkin. Kiva. Taas kerran mietin; Kumpi on parempi vaihtoehto; kertoa, että hei-saan bonusta. Vai jättää kertomatta, ja pelätä, milloin hän kaivelee tavaroitani ja löytää "vahingossa" palkkakuitin, josta huomaa minun saaneen ylimääräistä?

*askaako tässä..Miksi olenkin kirjoitellut ulkopuolisen silmin tätä?? Siksi että pelkään ja se vainoharhaisuus on perusteltua, sekä aiheellista. Minä olen tuon "Karin" tyttöystävä, ja silläpä nämä kaikki tarinat niin hyvin tiedän.. No joo. Haluatteko kuulla viime hetken muistiin tallentuneet tapahtumat? Ihan sama;kiinnostaa se ketään tai ei, tämä on minulle enää ainoa paikka purkaa, koska käsin kirjoitettu perinteinen päiväkirja on jo "raiskattu" Karin toimesta. Hän sen "vahingossa" vaatekaapistani vaatteiden alta löysi. Mitä lie etsinyt???
Joka tapauksessa..Hän rauhoittui, kun esitin kovin kiinnostunutta etsimään yhteistä kotia hänen kanssaan. Ajatus tuntuu kauhealta, enkä todella ole tuosta innostunut...
Eräänä aamuna sain hillittömän raivon päälleni. Hän oli käynyt nimi nimeltä läpi puhelimeni, verrannut siellä olevia ihmisiä FB-statukseni kaverijoukkoon. Ei auttanut asiaa, kun kerroin ketkä ovat työkavereita, ketkä lapsuuden ystäviä yms. Häne ei voi kuvitellakaan, että ennen häntä minulla oli laaja joukko ystäviä ja tuttavia, joista todella pidin, mutten iinä mielessä, että olisin ollut ihastunut tai rakastunut. Tämä ei ole hänen ajatuksissaa mahdollista minun kohdallani. Jouduin sitten poistamaan esimerkkinä eksäni..Jonka kanssa en ole ollut vuosiin yhteydessä. Karin vuoksi. Välini eksään olivat korrektit eron jälkeen, auttelimme sillon sun tällön esim. kyytiasioissa. Ei sen kummempaa. Mitään kaipuuta en tuntenut, eikä hänkään minua kohtaan.
Mutta eihän se riittänyt Karille.
Koska näin kävi, tein muutama kuukausi sen jälkeen saman Karille. Kävin hänen puhelimen läpi. Lapsellista, mutta alan olemaan kyllästynyt jatkuviin syytöksiin ja halusin tehdä siitä lopun. Karilta sitten löytyikin salaiset viestittelyt hänen exänsä kanssa, ja kun tämän hänelle sanoin(kaunisteltua.Huusin oikeasti.), hän tyynesti ilmoitti, että oli tuolloin viestittelyaikaan ollut *ittuuntunut minuun. Se on syy hänelle toimia niin. Mutta huom.tämä sääntö on poikkeus vain hänellä. Minun ei pidä toimia noin, tai tunnen sen luissa ja ytimissä. Ja pitkään.
Meni viikko ko.tapauksesta, ja Kari ilmoitti haluavansa naimisiin kanssani, heti vuoden lopulla. What a *uck?? Luulin että asia oli jo loppuunkäsitelty, kun jo noin 3kk aiemmin asiasta riideltiin. Silloin hän "ymmärsi", miksi en halunnut naimisiin. Nyt hän ilmoitti asian ihka uutena.
Kun sitten menin sanomaan, että mitäs ko.tapahtuma muuttaa suhdetta mihinkään.. Se oli virhe! Taas tuli huomautettavaa..Minulla on oltava sama sukunimi, että kaikki tietävät, että olen hänen. Karia kuulema *ituttaa, kun "kaikki" kyselevät, millos mennään naimisiin. Aikas paksua. Toisten takia onkin hyvä syy?
Sanoin sitten, etten luota häneen, että eikö hän juuri ole flirttaillut eksänsä (eikä ko.henkilö nyt ole sitten ainoa, vaan hän on kyllä ilmoitellut milloin ihastuneensa ja kehenkin. Muttei kuitenkaan jätä minua rauhaan. palvelija täytyy olla.) kanssa ja että kannattaisiko miettiä etukäteen mitä haluaa. Hän otti vallan järkyttyneenä kysymyksen vastaan. Tottakai hän tietää.
Avioehtoasiaa hän ei ole tutkinut, vaikka tarkkaakin tarkempi on omista pennosistaan, joten luulenpa tässä olevan pidemmän tähtäimen suunnitelman mielessä?